Vanhaa rautaa

Kovast o touhuttu tuol pajal ko joulu o tulos ja tars jottai tehräkki.
tää ny ei nii liity toho jouluun, mut kuitenki, tieteen nimis.
No pajapihtei täs ny kuitenki, vanhoit.

Kaikki romuit ko keräile ni tommoset kans yhest kasast löyty,

vanhat pitäs ol et niist jottai hyäty olis.

Kyljest ruastet veks, kevyt hapotus. No-ni juu vanhaa o.

Tos taas olti pajal ja VV jottai meisti itelles värkkäs ja mä olin et mitä itte sit touhus, ni sin sit
laminointi suaritta ja panin noit pihtivarsii ton K990:n kylkki. (vai leukuuk se ny o, tiär sitte)

rautalankal niit siin sitoma ja ahjoho.
Olsin kyl hitsaillukki mut ku tua NOVA ant periks eik hitsa yhttä.

Meisti siin tuli valmiks ja mä siin viel venytelin,

parit aihiot siin olki sit valmiin ja jos sit puukoi takoma.
Om olki jo hyväl mallil ko VV alotti, kolm iskuu alasimen syrjä ja homma ol siin.

 Ei hitsi pitänt ko ruoti rupes venyttä.
Mää jatkoi loppuu ast ja karkasinki terä ja tulos ol täs

Sinn se kenotta oikkial niinko isäntäs heppikin,

tiär sitte, halki kyl o usemmast kohta, ei hyvä.

Iha nätti toi o mut siin se se sit onki, ei tost mittä puukko tuu.

Niin mikä ihme normalisoint ja hehkutus ei kait siel ny mittä jänniiteit voi ol ku ei oikke kerent jäähty kertaka.

Tiätenimis tämä tehti, ens kerral si oike kunnol.

HimBULIpiMbuli

DamastiA

On siinä tullut kokeiltua tuota ahjossa hitsaamista, joskus on onnistunutkin.

Hiilihanko ol ensimmäinen missä tekniikkaa tuli käytettyä, tieteen nimissä on

kokeiltu kaiken moista metskua yhteen liittää vaihtelevalla menestyksellä.

VV:n toimitettua oikeaa 1% hiiliterästä pääsi kunnon teräpakkaa kokeilemaan.

Lämpötilat on saatava riittävän ylös, siis tosi kuuma on oltava, joten ahjon viritys

käyntiin, tiiliä ja "uunia" rakentamaan.

Kaksiosainen uuni siitä on kehittynyt, oliskos tällä hetkellä v.1.5.

Puhallusta lisätty lähinnä tiivistämällä vuotokohtia ja "tatin" reikiä osittain avartamalla.

Esilämmitys tapahtuu sylillisellä halakoja.

Esilämmitys kestää n. puolituntia jonka jälkeen vaihtoehtoina on koksi, kivihiili, tervapuuhiili.

Puuhiili häviää pesästä melko äkäisesti antaen kuitenkin äkäisen lämmön,

koksi kestää jo paljon pidempään vaatii enemmän puhallusta jotta saa tasaisen lämmön,

kivihiili on luku erikseen, en sitä käyttäisikään, sattuupa olemaan sitä tuossa koksin kanssa

sekoitettuna vielä muutama laatikko, savuttaanokeaahaisee, alkulämmityksessä kauhallinen 

loppuvaiheeseen  tätä seosta on paikka missä saan sen käytettyä, pasuttuu tuo kivihiili kivasti.

Alaosa kivasti valkoinen;)

Voi työstää useampaa pakkaa samanaikaisesti, ylähyllylle reserviin odottamaan omaa vuoroa.

Oroshiganen (tuolta möykytys jutusta) homogenoinnissa  toimii hyvin, ei tarvi olla vahtimassa  palaako vai ei.

Peräosan saa helpolla sinne 1000 asteen paikkeille ja pidemmässä sessiossa 1200 asteeseen.

Upokasteräksen valmistukseen ei tämmöisenään lämmöt riitä mutta on siihenkin virityksiä mielessä. 

 Otsikon mukainen kuva, juttut muuten tuota ahjon esittelyä.

Tämä pakka on ottanut swimbaa vajaan kaksi kierrosta, loppujen lopuksi otti kokonaiset 3.

Metskut perus, nikkeliteräs(vannesahasta) ja 1% hiiliteräs.

 Seuraavaan onkin jo kuvia tästä damastista, joitain teriä onkin jo hiomavalmiina.

Oroshigane venyy myös teräksi, kuinka pitkäksi, Ei tiedä??

Edit.

Täsä näitä teriä, onhan näissä työtä eikä koskaan voi olla varma miten on hitsautunut ennenkuin hioo.
Hyötysuhde on kuralla, pakan lähtöpaino tippuu melkoisesti, energiaa kuluu huomattavasti enenmän,
 kuin jos takoisi suoraan hiiliteräksestä veitsenterän, mutta on se komiaa.

Himbulipimpuli!

 



Möykytys.

Tämmöstä settiä lähdin lämmittämään.

Näissä merkeissä meni mukavasti pari tuntia, hiiliä ja teräspurua vuorotellen lisää.

Tuota tutkimaan ja etsimään löytyykö sieltä jotain mistä teräksi olisi.

Pesut ja puhallukset paljastivat kaksiosaisen jöötin, vasemmalla oleva kiinnostaa enemmän, oikealla selvästi valua käyttöä vain visuualisessa mielessä. Paino 2,8kiloa

Kipinäkoe antaa hyvän viitteen minkä kanssa ollaan tekemisissä.

Tiivistys tapahtuu vanhan ruattalaisen avustuksella.

Lopputulos möykytyksestä n. kilon kanki, mutta vielä on töitä ja monta kuumaa edessä.

Otetaan materiaali esiin, hiotaan puhtaaksi ja kiiltäväksi ja vähä happo ni saa selkeemmän kuvan metskujen sielusta, tästä alkoi varsinainen teräaihion työstö kun tuon tuosta kaulii ja polttaa kelvollisiksi.

Viisi kertaa käännetty näyttää tältä.

Tuosta palasta olen jo saanut mukavaa palautetta joka antaa potkua seuraaviin projekteihin, kiitos vielä niistä. (ruuvipenkki olis jo irroitettu;))

Taukojumppaa näille yyberproggiksille;) on perushommat, perusaineet, saa itse päättää miten teet,

 ei tarvi olla koko aikaa varpaillaan, että mitä seuraavaksi vaan omaantahtiin ja tyyliin.

 Tässä pääsee jokaisen luovuus ja mielikuvitus oikeuksiinsa taitojen nimissä.

Taaskin yksi "yöpaja" valot sammui pajasta 4:13 jaa aamuksi töihin!!! Tulokset:

Naurettavintahan oli kun nuita korkinavaajia nii ei oo pulloakaan olutta, niin eikä jaffaakaan.

No nurkistahan löytyi hylsy(jä) ja korkkikin tähän pulloon,

 (Karjala/Olvi) kombinaatio ajoi mittakalun asemaa mainiosti.

Ja leipäveitsen tekele sekä kynttilänjalka. (leipäveitsi tuossa alhaalla:))

Emännänveitsi?

Ystäväni VV kyseli "mikä meno, onko paja ilta?" Noup ei sovi kun on muuta, mut menkää sinne

 ja rupesin neuvoon tälle et kuinka sen ahjon saa syttymään, vaik on sen tehnyt koulussa kymmeniä kertoja.

Tosta neuvomisesta tulikin hieman kommenttia;)

Tällainen poikia siellä odotti, syttyyköhän?

Tämä kuva nyt on jokin vanha pasuttelukuva mut sopii tähän jotenkin.

BTW

Tuo poikkivikainen Wootz terä sai uudet muodot,

 pieni pintahionta vielä ja jännittävä karkaisu, kai senyt sen vielä kestää.

Niin itse aiheeseen, poijat kun siellä pajalla touhusivat  ol löytynt pätkä 12mm hopeateräs kankea

siitä VV oli takont jotain, ei mulle oikeen auennut kun sitä sit pajalla kattelin, ei vaikka puhelimessakin koitettiin selvittää. No kun sitten sunnuntaina oli tua masuuni muurattu ja pien lämmitys jo käynnis,

Ahjo tulille.

VV selvitti siinä kun ahjoa odoteltiin, mikä tuo tekele on .

Siitä itsekkin innostuin ja suoristelin äkeenpiikkiä, semmoista 15mm neliö kankea, karkaisukoe,

 olihan eka kerta kun kyseistä värkkiä työstin, juuh mäiskin siitä puukonterän.

No prkl toinen siinä vielä työstää, joten äkeen piikki kuumaksi ja touhuumaan. 

Monasti pitänyt tuollainenkin takoa ja nyt sellainen on sitten tehty.

Tuo ylempi on VV:n ja luonnollisesti alempi on minun.
Metkasti karkenee tuo äkeenpiikki, todella syvään, karkaisukokeessa lämmöt kärkeen ja vesikarkaisu,
kärki lasihauras ja jopa vielä  50mm kiivennyt kankea ylös, napsahti kling! poikki,
 oli tuosta kohtaa korkeintaan punoittava kun veteen työnsin?.
 Tuon terän karkaisu sujui ihan jees, 50/50 leikkuuneste/vesi osakasto,
 päästökin tapahtui pencil torchilla.
Sarvet ja messingit vuoltu, koivua veistelty tunninverran ja paperi menee vielä siivuiksi

Oli kyllä mystisen näköinen tuo  VV:n tekele vaiheessa josa oli tuo kahvan alaosa venytetty, levitetty ja hieman kourulla???